sinettejä ja korsetteja.

Mietin hartaasti, kuinka tällä kertaa aloittaisin tämän merkinnän.
Mieli ei toimi oikein tahdissa, näin flunssassa.
Aloin juuri muutama päivä sitten taas ikävöimään käsiä, jotka
uneen laskeuduttua takertuvat ympärilleni. Ne kädet minulla
oli kerran, mutta menetin otteeni ja olen siitä saakka etsinyt
uusia käsiä turvaamaan minua. Uusia on vaikea löytää,
kukaan ei ole valmis siihen, enkä löydä minulle sopivia käsiä.
Kyseessä ei loppujen lopuksi ole pelkät kädet, mutta ne
kädet ovat hyvin tärkeä osa sitä. Ne kädet ovat oltava
pehmeät, ne kädet eivät satuta, eikä tee pahaa. Ne kädet
ovat täynnä lämpöä ja puhtaat. Ne kädet pitävät omaa kättäni,
ne menevät ympärilleni ja koskettavat ihoa. Ne kädet
koskettavat hiuksia, ne tuntevat lämmön ja luovat sitä
itse.
Ne kädet siis ovat tärkeä osa.

Silmät olisi nähtävä oikea kauneus, mitä minussa luultavasti
on, korvaamassa sitä puuttuvaa fyysistä kauneutta. Enkä sano,
että olisin hyvin ruma. Olen melko nätti, vaikka näin itse sanon.
Lainaten Olavi Uusivirran sanoja, en ole klassisella tavalla kaunis.
Olen hyvin naisellinen joka puolelta, pidän nykyään paljon
huolta kuivasta ihostani, pyrin liikkumaan säännöllisesti,
minulla on mielestäni kauniit luonnonkiharat, lapsenpyöreys kasvoissa
sekä monia muita erityisiä piirteitä.

En tiedä, kuinka aloin näin puhumaan nyt itsestäni, mutta haluan
tehdä myös itselleni paremman olon.

minun on tosiaan mentävä ehkä nukkumaan nyt.
Olen ollut liian kauan hereillä :---)
kiitos, jos luette tätä blogia. ♥
(olen kuvassa keskellä vihreäpaitaisena.)