Follow my blog with bloglovin´

11:11 ... wish time. ♥

Romeo where's your girlfriend?

Ensi-ilta takana ja on nyt paljon raukeampi fiilis. :----)
Aluksi tuntui, et pyörryn varmana sinne meidän odotus tilaan, mut
en onneksi kuukahtanut.

Näytös meni hyvin ja yleisö antoi paljon energiaa, mun energiat
lopahti kyl pikkasen alas, kun jännitys raukes sit, mutta olin jo omat
osani suunilleen ehtinyt tehä :-----) Huomenna uusiksi sitten taas illalla.

Esityksen loppu oli niin hieno juttu, kun ensin tulee loppulaulu, sitten tulee
kättely ja loppu (the end) ja sitten vielä kumarrus ja kun yleisö taputtaa hulluna,
se on upeeta.
Rakastan tota porukkaa ihan mielettömästi, enkä halua luopua koko harrastuksesta, nyt
kun alan päästä mukaan.

Harmi, ettei kukaan muu päässyt ku äiti ja iskä. Huomenna tulee Otava porukka ja
viikonloppuna Soile ainakin, Juhosta en tiedä :-----)
Se on ihan tervettä jännittää paljon, lisääpä adrenaliinia ainakin, kunhan en oikeesti
sitten pyörry :-----D

Hamitti vaan, kun äiti ja isi ei jäänyt oottaa mua aulaan, eikä ne ilmoittanut mitään et lähtee. Mut
mistäpä ne olisi tienny sen. No etin siellä aulassa aika eksyneenä niitä, mut ei missään. Jäin jopa oottaa,
jos ne meni vessassa käymään.. :----(
Kuljin Jussin kanssa kotiin osan matkasta ja kotona kukaan ei tullut vastaan sanoo mitään, vaan toinen
makaa makkarissa ja toinen sohvalla olkkarissa. Oli vähän semmoinen vitun kiitollinen olo niistä jumalattomista
ylpeyden osoituksista ja katosin yläkertaan.

Juho tuli jossain vaiheessa sanoo, et äitillä on asiaa ja menin sitten takaisin alas ja makkariin. Äiti siinä
sanoi, että ihan hyvähän se esitys oli jne. Rupesin tietty siinä sitten vähän itkemään, kun kaikki jännitys
sit purkaantui ja meinasin sotkullakin itkeä, kun porukat ei sitten halunnukkaan onnitella mua.

Äiti oli ostanut kukkien sijasta mulle pienen hello kitty pehmon, jolla on magneetit käsissä ja istuu ♥
Ei ne sitten unohtaneetkaan, että tää oli mulle tärkeetä (tai sitten se vaan johtui siitä, kun Hyde sanoi viimeiseksi, ettei sillä ollut varaa ruusuttaa meitä, et toivottavasti joillakin on antaa kukkia). Mutta silti, äiti ♥

Oon valvonu AIVAN LIIAN MYÖHÄÄN. mun piti olla jo nukkumassa heh heh. No tää on ainoa kerta ja en
ehdi olla paljoa koneella tai muuallakaan, jos en yö aikaa käytä hyväkseni.

Sain myös paketin hennesistä:
- HULK pöksyt
- Pinkki paita, missä lila koira
- Harmaa paita ja hassu kuvio
- valkoinen paita, missä tyttö ja koira
- Arvin lippis

noi pöksyt ♥
nyt mentävä kyl nukkumaan :---) --->>

sick world.

Miltä tuntuukaan olla riittämätön itselleen ja muille. Aina löytyy parantamisen varaa
kaikessa. Minulla itselläni on iso henkilökohtainen ongelma painoni ja oman itseni
kanssa. Kuinka onnelliseksi se tekeekään, jos joku sanoo "Elisa, sä oot laihtunut" , tai
"sä oot tosi kaunis Elisa ilman meikkiäkin".Tosiasia on se, ettei kukaan tee niin, koska olen
itse niin epävarma itsestäni, olen epävarma ympäristöstäni, enkä tunne itseäni niin, kuin
viime vuonna, kun tuntui kaikki helpommalta ja ainoa kotini oli otavassa.
Nyt kaikki on toisin, en tunne vanhoja ystäviäni, en tunne itseäni, olen keskellä
miinakenttää, eikä minulla ole tilaa hengittää. Ei ole enään ketään, kehen uskallan
tukeutua..
Olen kala kuivalla maalla.
En uskalla enään olla vapaa, koska se kostautuu. Olen häkissä ja kun ei ole muuta,
alan miettiä vikojani ja kuinka muut niihin kiinnittävät huomiota. En ole koskaan ollut
niin onnellinen, kuin viime lukuvuonna ja sen jälkeisenä kesänä. Sitten alkoi
kaikki muutos, enkä ole osannut tulla siihen. Tuntuu, kuin minulla ei ole enään samoja
ystäviä, en tunne ketään. On, kuin olisi takaisin yläasteella. Enkä tarkoita tällä pahaa
Otavalaisia kohtaan, mutta minusta tuntuu, että menetän heitä koko ajan enemmän. Minua
ei katsota enään samalla tavalla, en ole enään yksi tärkeä, olen vain yksi sivullinen. Haluaisin
vain pois. En jaksa aina stressata asioita, jotka rikkovat minua jälleen.

Ja mitä tulee itseeni, lukuvuoden jälkeen olin jälleen laihtunut ja jatkoin lenkkeilyä
päivittäin. Sitten se vain jäi kesäkuun jälkeen lähes kokonaan ja syksyllä kokonaan.
Loppu syksystä lenkkeiltiin otavassa, mutta siihen sekin jäi.
Heti kun alkaa lämmetä, alan käymään joka päivä lenkillä.
Vihaan kroppaani, vihaan itseäni, eikö se enään riitä?

Maailma on muovautunut esimerkkien mukaan ja minä olen roskaa.

no one someone.

Entä, jos kaikki puhe 'the one' - jutuista on vain pelkkää paskaa?
Kun sanotaan, että kaikille on tuolla jossain joku oikea jne. entä jos
kaikki se onkin vain puhetta? On maailmassa ihmisiä, jotka ovat
eläneet yksin koko elämänsä tahtoamattakin, vai etsivätkö he väärin?
Eihän sitä silloin pitäisi lähteä etsimään, eikö se pitäisi olla kohtalon kuljettamaa?
Ja mistä tuntee oikean? Voithan sinä olla koko elämäsi jonkun kanssa, joka
ei välttämättä olekaan 'se oikea', toisaalta tämä taas kertoo, että ihminen on
se, kenen kanssa jaat koko elämäsi.
Sen tietää ilmeisesti, vain kuolemanvuoteella.
Asiat ovat liian monimutkaisia. No entä, jos ei ihminen löydä sitä omaansa?
Onko sitten joku yläkerrasta päättänyt, että tämä ihminen on joko ahne, itsekäs tai
muuten vain kusipää, ettei ansaitse ketään vai tuleeko tässäkin vastaan ihmisten muovaamat
kauneusihanteet?
Ihmisiä on monenlaisia, kaikilla omat mielikuvat omasta, mutta jos ihminen on muovannut
päähänsä tietynlaisen ihanne rakkaansa on hankala yrittää löytää se, joka täyttäisi nämä kriteerit.
Pitääkö lähteä kiertämään maailmaa, jos vaikka jossain mumbaissa tulisi joku sieluntoveri
vastaan? Olen kuitenkin, että lähden britteihin löysin sieltä miehen tai en.

Huomenna kotiin ja sisko värjää mun hiukset, laittaa kulmakarvat kuntoon ja leikkelee vähän hiuksia.
Kaikkea pientä mukavaa, sitten lauantai-sunnuntai menee teatteri treeneissä.

tyhmä tyhmä tyhmä vatipää.

mikä minua vaivaa, en ole ollut nyt oma itseni.
Tuntuu niin turvonneelta pään sisässä ja
joka askel on raskas ja heikko.

Pidän sinusta paljon, mutta en usko tämän
olevan niin suurta. Pelkään, että tämä
näkyisi koko maailmalle, kun en halua edes
sinun tietävän. En tee enään virheliikkeitä,
etten kompastu omiin askeliini.
Minulla on lukko, sinulla on avain. Voisitko
olla kiltti ja heittää avain tyhjyyteen kauas.
Älä hukuta minua epätoivooni, en halua
sinulta muuta kuin ystävää lähellä.