keskiviikko 14. tammikuuta 2009



Let's talk this over
It's not like we're dead
Was it something I did?
Was it something You said?
Don't leave me hanging

In a city so dead
Held up so high
On such a breakable thread

Avril Lavigne - My Happy Ending

ei ole kovin olemassa oleva olo.
Se vaihtelee aina. Jos esimerkiksi

sanon jotain, oon olematon. Muissa
tapauksissa melkein olenkin sitten taas
olemassa.
Ehkä mä kuvittelen sitten vaan, koska
teen sitä aika paljon. Oon vähän välillä
ennakkoluuloinen ja vainoharhainen.
Mutta jos se ei olekkaan niin, vaan kaikki
edelleen johtuu kaikista tapahtuneesta.
Ei halua puhua ja hyvä, että edes katsoa.

Huomenna lähden kotiin joko bussilla tai
autokyydillä. Menen ensiksi käymään
lemmikkikaupassa ja ostan uudelle
vauvalle jotain pientä ja meidän omalle
vanhukselle kanssa.

Ei yhtään huvittaisi lähteä yksin minnekkään,
mutta ainahan voin turvautua olavin ja happoradion
lauluihin, kun kuljen pitkin kaupunkia.
Mulla on hiukan epämukava olo jostain syystä
taas. Pitäisi pakata, mutta ei ole mitään intoa
tehdä sitä, pitäisi pestä joskus tässä pestä pyykkiä,
mutta ei sitäkään huvita. Mulla on alkanu väsymys aivan
vastikään tässä lähi päivinä. En saa unta ja se kostautuu
aamulla. Onneks mulla ei oo koulua. Ensiviikolla alkaa

ekat psykan kurssit.
Haluaisin jotain, mitä en voi saada noin vain. En vaan
osaa siirtää nappuloita kai oikein, en osaa pelata tätä
peliä, häviän joka kerta.



Ei kommentteja: