Olen vihdoin kotona, huh.
Nyt alkaa Elisakin herätä todellisuuteen taas
kerran. Ei, en voi saada kuuta taivaalta, en
voi koettaa yrittää oottaa, että joku Olavi Uusivirta
ratsastaa valkoisella limusiinillään tuohon ikkunan alle
ja laulaa mulle, kitaralla säestäen.
Mä oon tavallinen, kaikkien muiden joukossa.
Samaa muottia ollaan ja kukaan ei tiedä
musta mitään.Välillä saatan jotain säälittävää jonkun vieraskirjaan
heittää, mutta ei se tee musta sen erikoisempaa. Kukaan ei
kuitenkaan tuu muistamaan sitä missään määrin.
Enkä voi olettaa, että se ihminen kehen oon ihastunut, pysyy
sinkkuna aina.
Ihastumisessa on ikävää se, että jos se kohdistuu ystävään, on
vaikea hahmottaa oikeita tunteita sitä ihmistä kohtaan. Tarkoitan
tällä sitä, että vaikea yrittää löytää niitä tunteita, mitä se toinen haluaa.
Minulta tämä ei oikein onnistu, mutta en halua pahoittaa kenenkään mieltä.
En varsinkaan oman hyvän ystävän. Sitten se menee valehtelemiseen
ja se on pahinta. Mutta miten asian voisi edes ilmaista oikein?
Kun vielä siihen lisää sen, että on vanhojen ystävien silmätikkuna ja
jos teen yhdenkin asian väärin, saan kaiken paskan niskaan. En ole
enään se, ketä suojellaan ja ymmäretään. Nyt kaikkiin virheisiini takerrutaan
ja ingoorataan olemassa olo miltein. Mä vaan pakenen, pakenen niin kauan
ennen kuin pääsen kaikista niistä eroon. Nyt pakenin kotiin Mikkeliin ja
mietin suunnitelmaa, miten pärjään ensiviikonkin. Tää elämä on yhtä suunnitelmaa,
jossa palat muuttuvat yhden liikkeen jälkeenkin, paloja tehdään lisää ja niitä
hajotetaan..
Mun ajatukset ei nyt pysy yhdessä kasassa. On asioita, joita pitää miettiä
ja suunnitella miten saa asiat taas kuntoon. Mulla ei olekkaan enää muuta
ajateltavaa kuin se, miten miellytän muita. Vaikka oon kuullu, että kaikkia
ei voi miellyttää, se on mulle lähes välttämätön keino koettaa selviytyä kaikesta.
Kuullostaa niin typerältä, mutta onko parempia ideoita. Jos tietäisitte millaista porukkaa
tuolla on, ette tekään kauheasti haluaisi omia mielipiteitä muiden samaan mielipiteeseen
heittää. Musta tuntuu, että niillä kaikilla on omia mielipiteitä asiasta, mutta ei nekään
halua uhmata. Mikä siinä sitten on? Varmaan se, että ei halua poiketa porukasta, jos yksi
on sitä mieltä että lumi on punaista, sama kaveriporukka on samaa mieltä. Pätee kenen tahansa
saman kaveriporukan mielipiteeseen. Aika jännää..
Stressaaminen saa mut syömään aina enemmän kaikkea makeaa. Mun
pitäis harjoitella lopettaa tää ainainen stressaaminen. Mun pitäis kehitellä itelleni
joku hauska harrastus. Paitsi nyt mulla alkaakin ensi viikonloppuna nuoriso teatteri.
Ulkonahan melkein paistaa aurinko.
Ostin eilen Ganes - elokuvan, en ole ite sitä nähnyt ja ajattelin,
että olisi hyvä jos sekin olisi. Mulla on joku mieltymys ja lohdutus nuo elokuvat.
Tykkään ostella niitä ja katsoa jonkun kaverin kanssa. Mutta sitten, jos kaveri
ei pidäkkään, niin tulee aika apea olo. Ei se olo kauaa kestä, tosiasiahan on, että
kukin mistä tykkää. Ei kaikkien mielestä joku elokuva voi olla hyvä, sama on sitten
tän ystävyyden kanssa Otavassa, ei kaikki voi pitää kaikista.
Sain vihdoin Keisarikunta elokuvankin nyt, kun iskä äsken osti sen.
Taivas on värjääntynyt puna-oranssiksi ja ikävöin asioita, joita
en kylläkään voi saada.
Tämä lukuvuosi ei ole mennyt, kuin olen toivonut.
En muista yhtäkään hetkeä, mikä olisi ollut niin
ihana, kuin viime lukuvuonna. Nyt on ollut pelkkää
ahdistusta, enkä haluaisi edes muistella mitään.
Odotan niin paljon, että alkaisi kesäloma.
Kirjoitin itselleni tässä viikko sitten kirjeen, jonka laitoin
vessan seinän sisään, kun seinässä oli reikä ollut jo melko
kauan. Pakkasin sen hyvin, ettei kosteus pilaisi sitä.
En tiedä, milloin ajattelin sen ottaa sieltä, en kuitenkaan
heti. Mieluummin silloin, kun elämässäni on jotain
suurta ja käsittämättömän ihanaa. Jos ette tiedä
tälläisiä, niin näin loputtomana romanttisena sanon,
että rakkaus on sellainen.
En ole kertaakaan tuntenut todella suurta rakkautta.
Kerran tunsin sellaista, mutta se murskattiin
totaalisesti.
Mutta nyt nautin ainakin elämän pienistä
asioista. Kuten hyvistä ystävistä, elokuvista,
musiikista, taiteilusta ja ulkoilmasta. Joskus hyvä
kirjakin tekee onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti