en ole kukaan, en ole mikään.

Leijailen pilvilinnoissa ja kosketan jään pintaa.
En tunne kipua, en tunne pelkoa. Olen
vapaa ja yksin, minua ei ole.
Olen tuulen viemää, minua ei saa kiinni kukaan.

Olisi aika nostaa rimaa korkeammalle, mutta kun
en vain pysty. Pitäisi olla jokin mikä saa minut liikkeelle.
Jos asuisin vielä mikkelissä, voisin päivittäin mennä
kaupungille kävellen. Täällä minun täytyy kävellä
parisataa metriä kauppaan ja koululle parikymmentä
metriä. Ei siinä nouse kunto. Sen lisäksi syön liikaa
ja en halua enään katsoa peiliin. Piiloudun hymyyn
ja esitän onnellista.
Minun sisälläni pistelee ja jokin hakkaa sisäpuoltani
sadalla tikarilla. En ole enään vahva, olen heikompi,
kuin koskaan. Enkä anna kenenkään päästä lähelleni.
Haluan olla etäinen, minusta tuntuu että olen vain turhamainen.
Haluaisin vain pois, pois tästä kauheasta kehosta.

pois pois POIS !