mikä minua vaivaa, en ole ollut nyt oma itseni.
Tuntuu niin turvonneelta pään sisässä ja
joka askel on raskas ja heikko.
Pidän sinusta paljon, mutta en usko tämän
olevan niin suurta. Pelkään, että tämä
näkyisi koko maailmalle, kun en halua edes
sinun tietävän. En tee enään virheliikkeitä,
etten kompastu omiin askeliini.
Minulla on lukko, sinulla on avain. Voisitko
olla kiltti ja heittää avain tyhjyyteen kauas.
Älä hukuta minua epätoivooni, en halua
sinulta muuta kuin ystävää lähellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti