Tuntuu kevyeltä olo (vaikken olekkaan itse niin kevyt...)
Sellainen olo, että haluaisi halata jotain ihanaa rakasta
ja olla ilta lähekkäin.
MUTTA
mistä nyt sellaisen ihmisen löytäisi, en ole koskaan
päässyt niin lähelle ketään, ketä rakastan oikeasti
niin paljon sillä tasolla.
Kaikilla muilla tuntuu käyvän parempi tuuri ja moni
sanookin, että "kyllä mulla sellainen ihminen olisi
jos itse haluaisin sellaista ...." no onnea heille sitten,
on se kiva leikkiä oikeaa ihmissuhdetta silloin, kun
itseään huvittaa. Toiset taas etsivät epätoivoisina ihmisjoukosta
sitä omaa rakkautta.
Olen ehkä liian hyvä uskoinen tai hormonihirviö.
Kuvittelen pienenkin asian tarkoittavan todella suurta.
Mutta nekin pienet asiat tekevät hetkeksi maailman onnellisimmaksi.
Tosin se on vain niin hetkellistä.
Pieni sana, pieni ele ja pam, olen
myyty. Se johtaa vain lopuksi masentavaan
hiljaiseen itkuun.
pam, olen sinun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti